Tarkoitusaktivisti!

Millään ei ole mitään merkitystä - paitsi jos on, on Kirsi Pihan kirja (työ)elämän tarkoituksesta. Voisin kirjoittaa tuon kirjan annista kirjan, niin kovin se minussa resonoi, mutta poimin sieltä tähän yhden palasia taas paremmin paikoilleen pistäneen sanoituksen - tarkoitusaktivismin. "Merkitys syntyy siitä, että valitsee siinä hetkessä, siinä roolissa ja tehtävässä sekä siinä elämäntilanteessa tehtävän, jolla on itseä suurempaa arvoa. Olemassaolon tarkoitus on se, minkä ympärille haluamme elämämme rakentaa.", kirjoittaa Kirsi tuon otsikon alla. Ja antaa minulle siinä ohimennen strategian oman elämäni tarkoitukselle. 

Pohdin aktivismia, kun osallistuin Luontoliiton aktivistien kanssa paahdeympäristöjen raivausleirille Öron saarella viime syksynä. Minulle aktivismissa on ollut negatiivinen kaiku. Mielikuva, että aktivismi on jotakin missä tarkoitus pyhittää keinot yli yhteiskuntajärjestyksen. Örossä tajusin, että aktivismi voikin olla juuri noita Kirsin kuvaamia valintoja. Ja ne valinnat voivat perustua tieteeseen ja tutkimukseen. Olin ajatellut aktivismin enemmän mutu- kuin faktahommaksi, mutta Örössä ymmärsin, etteivät nuo ole toisiaan poissulkevia. Kun teki tutkimuksella perusteltuja tekoja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi, oli tunteet pinnassa. Musta tuntui merkitykselliseltä. 

Kirsin (puhun hänestä kuin ystävänä, koska jotenkin hän tuntuu siltä) kirja pohtii erityisesti työelämän merkityksellisyyttä, vaikka lukijaltakin putoaa koko ajan tuo työ-etuliite pois, koska lähes kaikki on yleistettävissä ihan koko elämään. Kirjan väite on, että merkityksellisyys syntyy sosiaalisessa kontekstissa. Väite, jota vastaan halusin ensin mielessäni väitellä, koska se pelotti. Olisin halunnut pitää kiinni mahdollisuudesta synnyttää merkityksellisyyttä ihan yksinäni - riippumattomana muista, mahdollisuudella kontrolloida kaikkea. Mutta kun rehellisesti pohtii sitä, että mikä (työssä) tuntuu tärkeältä, on se kokemus olla hyödyllinen. Ja hyödyllinen nimenomaan muille - muille ihmisille ja maailmalle. Kirjassa merkityksellisen työn sanotaan mm. energisoivan, innostavan ja mahdollistavan uusien asioiden kokeilun ja kokemisen sekä hämmästyttäviä onnistumisia. Havaitsen, että olen viime aikoina kokenut noita kaikkia - energisoitumista, innostumista, uusia asioita ja hämmästyttäviä onnistumisia (työ)elämässä. Ja kaikkiin näihin kokemuksiin liittyy sosiaalista kontekstia. 

On siis aika lopettaa pelkääminen ja jatkaa elämän rakentamista näiden jo kokoon saatujen olemassaolon tarkoituksen perustusten varaan. Alkaa tarkoitusaktivistiksi. Alkaa valita hetkessä, roolissa ja tehtävässä sekä elämäntilanteessa tehtävä, jolla on itseä suurempaa arvoa. Eikä pelkästään valita vaan toteuttaa.

 Aavistan, että tässä on mahdollisuuksia tulla onnelliseksi.