Taikatemppuja

Näin viime yönä unta, että olin jossain juhlissa, jossa minut kuulutettiin lavalle taikurina. Piti hetkessä keksiä jotakin temppuja ja se mitä tuli mieleen, oli katoamistemput. Muistan miettineeni, että minkä katoamisesta olen varma ja keksin lajikadon. Niinpä sitten verhojen avautuessa esitin taikatemppuni tarinan muodossa - kerroin mitä olemme lopullisesti onnistuneet kadottamaan: liian suuren määrän erilaisia eliölajeja. Heräsin ennenkuin selvisi ottiko yleisö temppuni vastaan aplodein vai buuaamalla. 

 Tehtiin tällä viikolla taas uusi kasvilajien kemiaa käsittelevä podcast ja kun sitä hehkuttelin eri someissa huomasin, että kemiallinen monimuotoisuus on käsitteenä vielä melko tuntematon biologisen monimuotoisuuden eli biodiversiteetin rinnalla. Kemialla kuitenkin on valtava merkitys kasvien menestymisen ja niiden vuorovaikutusten kannalta. Jotkut spesialisti eläinlajit esimerkiksi tarvitsevat tietyn lajin ja sen yhdisteet säilyäkseen edes hengissä. Ja toisaalta luonnon laboratorion tuotteita tutkimalla voitaisiin löytää lääkkeitä monenlaisiin ongelmiin.

Kemiallinen monimuotoisuus ja alkuaineiden järjestäytyminen eri tavoin on loputon inspiraation lähde, ja ehkä myös malli, jota voisi hyödyntää monissa muissakin toimintaympäristöissä. Logiikka siitä mitä tapahtuu, jos jostain kohtaa synteesiä manipuloidaan epäluonnolliseen suuntaan. Taikatemppu-unesta herättyäni pohdin tämän logiikan soveltamista valtion budjettiin - sitä miten tietyt ratkaisut tukevat kestävää kokonaisuutta. Vai tukevatko.
 

Kävin keräämässä mustikoita. Mustikkaisissa sormissa on jotain symbolista ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta pohtiessa.