Science, business, society

Science, business, society - siinä kolmiyhteys, jonka rakentaminen toisiaan tukevaksi kokonaisuudeksi kiinnostaa minua kovasti. Kokonaisuudeksi, jossa tutkittu tieto saataisiin mahdollisimman nopeasti operatiiviseen käyttöön maapallon ja ihmisten parhaaksi. Kokonaisuudeksi, jossa tutkimus, liiketoiminta ja yhteiskunnan rakenteet pelaisivat samaan kaikilla tavoin kestävään maaliin yhtenä joukkueena. 

Lääkekehitys on ollut hyvä esimerkkiala tarkastella yhteistyön mahdollisuuksia näiden eri pelaajien välillä. Uusien lääkkeiden kehitys lähtee tutkimusinnovaatioista, jotka parhaissa tapauksissa etenevät eri kehitysvaiheiden kautta tuotteiksi markkinoille yrityksissä, jotka tekevät tarvittavat tutkimukset ja tuottavat tarvittavat dokumentit. Lääkkeiden kehitystä tehdään viranomaisten kanssa tarkkaan säädellyssä yhteistyössä ja julkinen sektori on myös suuri markkinoille saatavien tuotteiden käyttäjä, joten yhteiskuntakin on toimialalla vahvasti läsnä. Yhdessä varmistetaan, että tuotteet ovat turvallisia, tehokkaita ja saavutettavia.

Lääkkeiden kehityksen ohella ympäristökemisti minussa haluaisi nähdä vastaavaa toimintaa myös ympäristötutkimuksessa. Yksittäisiä teknologisia innovaatioita päätyykin jo markkinoille tiedeyhteisöistä, mutta haaveilen jostakin vielä systeemisemmästä  - systemaattisesta tutkimustiedon siirtymisestä saumattomasti yritysten toimeenpantavaksi yhteiskunnan rakenteiden ja lainsäädännön sitä tukiessa. Valistuneesta, kokonaiskuvaa ymmärtävästä koneistosta, joka pystyisi hyödyntämään koko ajan kertyvää uutta tietoa ja teknologioita ja tuottamaan niistä kestäviä ratkaisuja.

Aluevaaleissa tutkin vaikutusmahdollisuuksiani politiikan kautta, mutta siinä vähän tarkoitus vesitti keinot, kun olisin halunnut nimenomaan tarjota lääkealan asiantuntijuuttani ja osaamistani - en niinkään itseäni yhteisön käyttöön. Mutta kun asettuu vaaleihin ehdolle on pakko myydä myös itseään, jotta asiaansa voi saada läpi. Ympäristöasioiden yhteiskuntavaikuttamista haluankin nyt kokeilla eri tavalla - ilmoittautumalla tekemään taustatyötä - keräämään tietoa, luomaan suunnitelmia ja järjestämään tapahtumia ehdokkaalle, joka jakaa samanlaiset arvot ja jonka vaikuttamismahdollisuuksiin uskon. Ympäristökemian ja tuotantotalouden opit aivoissani, tuoreet Örön talkooleirin kokemukset sydämessäni ja meri kirkkaana mielessäni tarjosin siis apuani eduskuntavaaliehdokkaaksi asettuneelle Pauli Aalto-Setälälle, jonka kanssa meitä yhdistää ainakin rakkaus Saaristomereen sekä halu saada asioita aikaiseksi kokonaiskuva ymmärtäen, logiikka säilyttäen ja kaikilla tavoin kestävästi. Pauli pestasi minut tiimiinsä ja yhtenä vaalityön osana olemme nyt järjestämässä Saaristomeri-seminaaria, jonka ohjelmassa ei laadusta tingitä vaan puhujiksi on pyydetty parhaat mahdolliset tahot, jotka tietävät mitä olisi tehtävä ainutlaatuisen meremme pelastamiseksi - jotta päästään sanoista tekoihin ja teorioista konkretioihin.

Olen innoissani! Vaikkei kukaan estä lukemasta, perehtymästä ja tekemästä muutenkaan, niin se ajatus, että pohdinnoista on jotain hyötyä jollekin muullekin on kuitenkin melkoinen motivaattori. Pauli on tietenkin pääkontakti, mutta kaikenlaisia Saaristomereen liittyviä ajatuksia, ideoita ja toiveita, saa mielellään lähettää myös minulle - paljon tutkittua tietoa ja toimenpide-ehdotuksia on jo olemassa ja nyt tuntuukin, että isoin tehtävä olisikin resurssoinnissa, että noita toimenpiteitä pääsee toteuttamaan. Etsimme myös seminaariin vielä puhujiksi paikallisia, varsinaissuomalaisia yrityksiä, jotka jo tekevät töitä vaikkapa meressä olevan biomassaylimäärän tai peltojen ravinnekierron parissa. Esimerkeiksi ja motivaattoreiksi meille kaikille, joille Saaristomeri on mielen- ja sydämenmaisema.