Örön logiikka

Huomasin noin kuukausi sitten ihan sattumalta instagramissa ilmoituksen Luontoliiton järjestämästä paahdeympäristöjä ennallistavasta talkooleiristä Örön saarella. Ilmoituksessa viehätti moni asia: ennallistamistyö, jonka luvattiin suoraan vaikuttavan positiivisesti luontokadon ehkäisyyn, talkoilla tekeminen, lokakuinen saaristotelttailu sekä tietenkin luonnoltaan ja historialtaan ainutlaatuinen Örö. En ollut Luontoliiton jäsen enkä koskaan ollut mukana sen toiminnassa, mutta aina valmiina partiolaisena ilmoittauduin mukaan reissuun. Ja onneksi tein niin.

Paahdeympäristöt, joita leirillä raivattiin, ovat erittäin harvinaisia elinympäristöjä. Niillä elää kuivuuteen, kovaan auringon säteilyyn, korkeaan lämpötilaan, suuriin lämpötilavaihteluihin sekä niukkaravinteisuuteen sopeutuneita kasveja ja eläimiä, jotka eivät menesty muunlaisessa ympäristössä.* Örön saarella elää useita satoja uhanalaisia lajeja, joille paahdeympäristöt ovat olemassaolonedellytys. Pinta-alaltaan nämä alueet eivät ole suuria ja siksi jokaisella raivatulla neliömetrillä on merkitystä. Tämä tieto motivoi melkoisesti tarttumaan sahoihin ja oksasaksiin ja käymään raivaustöiden kimppuun.

Kysymyksittä ei raivaustöihin ryhdytty, sillä ohje repiä irti muun muassa kaikki alueella kasvavat katajat, herätti kaikissa talkoolaisissa epäröintiä ja kysymyksiä. Luulimme tietävämme, että kataja on rauhoitettu ja ettei hiilinielujen poistaminen voi koskaan olla hyvä asia. Pohdiskeleva ja valveutunut talkooporukka kuitenkin vakuuttui leirinvetäjän suuresta asiantuntemuksesta, jolla loogisesti perusteltiin se, että juuri Örön saarella katajien repiminen on oikealla tavalla ennallistavaa työtä; paahdeympäristöjen lajit tarvitsevat aurinkoa, tuulta ja niukkaravinteista maaperää säilyäkseen ja talkootoimenpiteiden taustalla oli Metsähallituksen laajat, kokonaisvaltaiset selvitystyöt siitä, että millä toimenpiteillä tuollaisia elinolosuhteita ylläpidetään.

Kun joku perustelee asian tiedolla ja tutkimuksella, osaa osoittaa asian mittakaavan ja linkitykset kokonaisuuteen sekä ison kuvan hyöty-haitta -suhteen positiivisuuden, on järkevän ihmisen helppo ostaa perustelut ja käydä toimeen. Jopa asioihin, jotka ensikuulemalta tuntuvat vääriltä. Kun meille oli kärsivällisesti vastattu kaikkiin kysymyksiin ja selitetty asiantuntevasti ns. Örön logiikka, ei tarvinnut enää epäröidä vaan saattoi suunnata kaiken energian konkreettiseen tekemiseen. En tiedä teistä muista, mutta itselleni logiikka tuo toiminta-ajatuksen lisäksi turvaa ja voimavaroja. Lisäksi sen noudattamisesta saa valtavaa tyydytystä, kun kokee tekevänsä oikeita asioita oikein. Vaikka tehtiin pitkät päivät raivauskentällä, luulen että hymyilin koko ajan. Jotenkin niin hyvältä tuntui se, että pystyi tekemään jotakin, jolla oikeasti on maapallon mittakaavassa merkitystä. Tällaista tekemistä  - ja hymyilemistä - haluan jatkaa myös tulevaisuudessa.

*Metsähallitus (www.metsa.fi)

Kuva: "Katajasohvalla". Ceyda Ceri.