"Istu alas ja ota leipää!"
Tällä viikolla päättyi Presidents Institutin johtajuussparrausryhmän, jossa olen ollut mukana, kausi. Suhtauduin alunperin koko instituutioon hyvin epäilevästi. Voisiko jollakin valmennusohjelmalla olla jotakin oikeaa annettavaa tyypille, joka on nähnyt aika monet coachaukset ja koulutukset. Ajattelin, että luvassa on todennäköisesti vain silkkaa ajan ja rahan hukkaa. Olin niin väärässä.
Tuosta ohjelmastahan kumpusi kaikki nämä luonnolliset jatkumot. Heti ensimmäisessä tapaamisessa tajuntani jotenkin räjähti, kun aiheena oli skenaariotyö uusiutuvien energioiden parissa. Muistin yhtäkkiä, että olen kemisti. Kemisti, jolla on osaamista, joka voitaisiin entistä paremmin valjastaa maapallon parhaaksi. Kemisti, joka joskus oli (väitöstilaisuuden ajan) maailman (tai ainakin Turun) paras koivunlehtien flavonoidiaglykonien kemiassa. Tästä havainnosta syntyi ajatus EEVK:sta. Entisten Erityisosaamisten Valjastamisesta Käyttöön. Ajatus, joka omalta kohdaltani heti konkretisoitui teoiksi, kun muinaisen väitöskirjani ohjaaja luonnonyhdistekemian professori Juha-Pekka Salminen otti minut mukaan "Luonnollista kemiaa" -hankkeeseen ja aloimme tehdä Turun yliopistolle podcasteja kasvien kemiasta ja sen merkityksestä. On ollut valtavan inspiroivaa palata aiheen, jossa ennen tiesi paljon, pariin. Harrastuksena oman toimen ohella.
Vuoden aikana on kuultu alustuksia monesta itsessäni lujaa resonoivasta aiheesta, kuten jo aiemmin "raportoimistani" peruuttamattomista päätöksistä ja tieteen potentiaaleista liiketoiminnassa. Jälkimmäinen on aihekokonaisuus, jonka ympärillä olisi paljon tehtävää - saada tieteen- ja liiketoiminnantekijät sekä yhteiskunnalliset vaikuttajat entistä paljon syvemmin yhteen yhteisten päämäärien taakse. Kun yritysten toimintatavat ja valta saataisiin hyödyntämään tutkittua tietoa, olisi varmasti löydettävissä entistä parempia ratkaisuja entistä nopeammin. Olla kestäviä kustannustehokkaasti.
Olen myös saanut ohjelmasta uusia ystäviä. Ei vain verkostoja vaan ihmisiä, joilla on merkitystä ja joiden kanssa voi sparrata omaa olemistaan - niin ammatillisesti kuin työmaailmojen ulkopuolella. Ohjelmassa yhdistetään eri alojen johtajia ja se tekee saatavasta vertaistuesta monipuolisempaa, mutta kuitenkin vaikuttavaa, koska johtajat lopulta ovat aika samanlaisten haasteiden ja pohdintojen äärellä alasta riippumatta.
Ja yksi - ei ehkä lopulta niin yllättävä - herätys oli havainto siitä mikä merkitys myös johtajille on empatialla ja huolenpidolla. Kun aivan väsyneenä ja tolaltani rankan päivän iltana saavuin viimeiseen ryhmätapaamiseen ja fasilitaattori sekunnin tilannearvion jälkeen totesi: "Maria - nyt istut alas ja otat leipää", tunsin olevansa kohdattu ja arvostettu.
Ja kun leivät oli syöty, taas täysillä valmis maailmanpelastushommiin.
